Tämä aamu alkoi missimaailmassa suru- uutisella. Yksi kolmesta tapaamistani Miss Universumeista, ja samalla yksi missi-esikuvistani on poissa. Chelsi Smith, Miss Usa ja Miss Universum 1995. Hän oli paikalla, kun minä sain 1996 toisen perintöprinsessan tittelin kannettavakseni.
Missimaailmassa tapahtui vuoden sisällä paljon muutakin merkityksellistä.
Miss Floridaksi valittiin toistamiseen sama voittaja. Hän menetti jo kertaalleen viime vuonna kruununsa, johtuen sääntörikkomuksesta kilpailutilanteessa, mutta uusi yritys vuoden päästä tuotti jälleen voiton. Historiaa tehtiin.
Espanja on edelläkävijä seksuaalisuus- ja sukupuoliasioiden kanssa. Kaksi viime vuosien Miss Universum finaaliin ja kärkisijoillekin yltäneistä Espanjan edustajista on kertonut avoimesti olevansa parisuhteessa naisen kanssa. Tämän vuoden voittaja puolestaan syntyi alunperin mieheksi. Rajoja rikotaan siis tosissaan ja keskustelua herätetään.
Nyt uudet missifinalistit on jälleen valittu, ja sain kunnian olla kiertueen yllätysvieraana eilen Turussa, kun ehdokkaat saapuivat maistelemaan Ravintola Hookin kultahipuilla kuorrutettuja siipiä.
Olen hirvittävän utelias ja kiinnostunut luonne valikoiduissa asioissa. Seuraan paljon eri kilpailuja pitkin maailmaa ympäri vuoden. Pienemmät ja isommat, kisat kuin kisat. Maailman, maan tai kaupungin, ei väliä. Aina seurailen ja valitsen suosikkeja, ja siinä voittajien valinnassa olen muuten aika hyvä. Jälleen viime yönä meni yksi voittaja oikein, Miss Curacao.
Maailma on täynnä erilaisia kauneuskilpailuja, eri kategorioissa on huomioitu kaiken ikäiset, ja kokoiset. On missit, mallit, miehet, naiset, teinit, lapset, muunsukupuoliset, xl, varatut, vapaat, fitnesit ja äidiksi tulleet… Kaikkea löytyy. Jokaisella kisalla on maineensa ja tarkoituksensa, kuten mailla ja organisaatioilla on maineensa kilpailujen järjestäjänä. Se mikä yhdistää näitä kaikkia kilpailuja, on estetiikka, esiintyminen ja teoreettinen mahdollisuus lyödä läpi. Työskenneltyäni alkuvuoden tiiviimmin erään mallitoimiston kanssa, tuli entistä enemmän esiin se, kuinka hyvä mahdollisuus suomalaisilla miehillä ja naisilla on päästä töihin ulkomaille kilpailujen kautta, jos valitsee kisansa oikein ja pelaa korttinsa hyvin.
Ei Miss Suomi ole ainoa kilpailu Suomessa, vaikkakin sillä pisin historia ja suurin status onkin. Eivätkä Miss Universum ja Miss World ole ainoat maailmassa, vaikkakin suurimmat ja arvostetuimmat kyllä. Monesta muusta kilpailusta voi olla nopeampi reitti työllistymään ja menestymään kansainvälisesti, jos siihen tähtää. Miss Suomen ei pitäisi koskaan olla se ensimmäinen kilpailu, vaan vasta kirsikka kakun päällä, sitten kun kokemukset ja harjoitukset muilta pelikentiltä on jo haettu. Mutta rakentaessaan omaa kisasuunnitelmaansa, kannattaa miettiä tarkkaan, mihin ja kenen kisaan menee. Kannattaa muistaa, että yksi kisa voi myös luoda maineen, joka voikin olla este toiselle kisalle.
Tänä vuonna ehdin mukaan missihulinaan vasta hiukan ennen semifinaalia. Muutaman ehdokkaan olin tavannut aiemmin missikoulutuksissani ja mallikursseilla, yksi tuli vastaan ulkomaisia kilpailuja katsoessa.
Hauskin huomioni on, että kymmenikössä on neljä naista, jotka muistuttavat hyvin paljon edellisten vuosien kilpailijoita, tai muita julkisuudesta tuttuja naisia.
Selkein on Alina, joka voisi olla Joanna Kuvajan kaksoissisko, Mirella puolestaan muistuttaa tietyistä kuvakulmista Karita Tykkää. Jenna muistuttaa ulkoisesti ja myös ääneltään ja puhetavaltaan Jutta Gustafsbergiä, ja Elli-Noora tuo mieleeni hyvin usein Piritta Hagmanin.
Veikkasin tämän vuoden kymmeniköstä oikein 6/10. Katsomalla vain kuvia ja somea, sekä lukemalla haastatteluja, ei voi tietää kenenkään luonnetta ja ajatuksia, eikä taustoja. Yksikään tuomariston ulkopuolinen ei tiedä, mitä tuomaristolle ohjeistetaan.
Aikoinaan kiersin vuosia juontamassa osakilpailuja, finaalikiertueita ja Miss Skandinavia-kiertueita. Alkukilpailuissa oli omana roolina kertoa arvostelukriteerit tuomaristoille. Siinä kohtaa on halutessaan erinomainen manipuloinnin paikka, ja monissa kisoissa tätä tapahtuukin, Suomessakin. Toisinaan on tärkeää, että tuomaristolle kerrotaan selkeästi mitä asioita kuuluu katsoa, koska äkkiseltään tuomaristoon buukattu hotellinjohtaja ei välttämättä erota pitkäselkäistä pitkäjalkaisesta. Mutta, usein asetelma on myös toinen, ja tuomaristossa on henkilöitä, jotka tietävät tai ainakin luulevat tietävänsä paremmin, eivätkä ole niin johdateltavissa. On erittäin tärkeää, että tänä vuonna yksi tuomareista on mukana koko kiertueen. Hänellä on ainutlaatuinen aitiopaikka kilpailijoiden oikean luonteen havaitsemiseen, työskennellessään heidän kanssaan joka päivä.
Pyysin finalisteja vastaamaan muutamiin kysymyksiin, joista yksi oli seuraava:
Mihin missikolmikon kolmesta kansainvälisistä kilpailuista sopisit parhaiten, ja miksi? Miss International, Miss World, vai Miss Universe? Jos voittaessaan voisi kisansa valita.
Yllätyin suuresti, että muutama kilpailija uskalsi mainita kisan, johon nykyisellä kaavalla lähtee joku muu kuin voittaja. Rohkeaa, ja myös järkevää, omat vahvuudet ovat selkeästi tiedossa. Erikoista oli, että kukaan ei maininnut ääneen sopivansa Miss Worldiin, joka poikkeaa muista mm uikkarikierroksen puuttumisella, ja kykykilpailuosuudellaan.
Heitetäänpä ilmoille ilman raflaavia “Lola lyttää ja tylyttää”-otsikoita seuraava ajatus.
Venäjällä käytetään mallia, jossa voittaja päättää itse kisansa näiden kahden suurimman välillä. Entä jos Suomessa tehtäisiin niin, että valitaan puhtaasti kansalle ja medialle Miss Suomi ja perintöprinsessat? Kisan jälkeen verrattaisiin ammattilaisten kanssa huolellisesti näiden valittujen voittajien osaamista ja ominaisuuksia, sekä muiden maiden osallistujia, ja tarkan harkinnan jälkeen päätettäisiin kuka lähetetään ja minne kilpailuun, parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi.
Suomessa on osattu jo vuosia valita parhaiten 2. perintöprinsessa, eli Japanin International-kisoihin lähtijä. Näkyykö se loppuasetelmassa? Onko kisan paras sama, kuin paras edustaja Universumeihin? Jääkö esim. Japaniin sopiva aina kolmanneksi, jotta pääsee juuri siihen kisaan? Ymmärsitte varmasti mitä ajan tällä takaa.
Viime vuonna, kolmonen lähti oikeaan kisaan ja pärjäsi jälleen. Ykkönen ja kakkonen olisi mielestäni voitu lähettää juuri toistensa kisoihin, mutta tämä on vain ajatus, jonka haluaisin heittää organisaatiolle pohdittavaksi. Ei kritiikkinä, vaan ajateltavana asiana, ehkäpä jopa uudistuksena jonain päivänä.
Valitaanko siis Miss Suomea, vai hyvää kansainvälistä edustajaa, ja mihin kisaan? Ne kun ovat usein ihan eri asioita. Organisaation omistaessa oikeudet näihin kaikkiin kolmeen kansainväliseen kilpailuun, kannattaisi ajatuksella mielestäni edes leikkiä, eikä lukita sijoituksia ja kisoja liian aikaisin tai vääristä syistä.
Olen erittäin positiivisesti yllättynyt monesta tämän vuoden kymmenikön jäsenestä ulkoisesti. Nyt kun vain luonnollisuus ja persoonallisuus säilyisi. Toivon tällä, etteivät kaikki ehdokkaat laitata ripsipidennyksiä, teetätä paksuja tummia kulmakarvoja, tai käytä koko kiertueen ajan hiuspidennyksiä muuttuen toistensa kopioiksi myös hiustyylissä.
Lupasin kirjoittaa näistä naisista arvostelut, mutta en halua tehdä sitä ihan vielä. Haluan nähdä enemmän, haluan olla varma. Sen sanon kuitenkin, että joukossa on muutama todella mielenkiintoinen yhdistelmä kiehtovaa persoonaa ja ulkonäköä. Ehdottoman hyvää vuosikertaa, ja palataan yksityiskohtiin ja tarkempiin analyyseihin kiertueen edetessä.
Kiertue on vasta alussa, se on pitkä, ja oikea luonne tulee esiin ennemmin tai myöhemmin. Kaikki on vielä mahdollista, ja näillä nuorilla naisilla on vielä paljon opeteltavaa. Tässä kohtaa on jo omia suosikkeja niin Miss Suomeksi, kuin jokaiseen kansainväliseen kilpailuunkin. Toki, ne tulevat muuttumaan vielä.