Moi. Mä oon se, joka harrastaa missikisoja. Se tarkoittaa sitä, että katson niitä, luen niistä, teen arviota, analyyseja ja veikkauksia. Harrastin niitä jo teini-ikäisenä, silloin se oli käytännössä videonauhurille nauhotus heti kun tuli joku kisa telkkarista. Suosituimman nauhan toistojen määrä on lähempänä sataa kuin kymmeniä. Tuolloin 80-luvulla tuli Miss Suomi, Suomen Neito ja joskus Miss Universum. Jo silloin tein listoja ja analyyseja siitä, miksi toinen olisi parempi kuin toinen, mitkä ominaisuudet olivat hyviä mun mielestä, ja vastasivatko ne mielipiteet tuomariston mieipiteitä. Jos kierrosten pisteet näkyivät ruudussa, listasin ja laskin kaikkien lähes sadan ehdokkaan pisteet itse paperille, ja tarkistin, pitikö kymmenikön valinta pisteiden perusteella paikkansa, ja miten kaikki loput sijoittuivat.
Ekat omat kisani kävin 12-vuotiaana, ja toiset samassa iässä melkein heti perään ja 17-vuotiaana jatkoin taas. Matkaan on mahtunut useita voittoja, jos tarkkoja ollaan, niin oon itse asiassa alottanut ja lopettanut mun kisataipaleen voitoilla. Teinimalli-titteli 1989 ja Miss Skandinavia-titteli 1997. Monia kakkossijoja mahtuu mukaan, on oltu usein kolmosia ja jääty muutaman kerran ihan ilman sitä sijoitustakin. Kaikista kolmesta kansainvälisestä kisasta tuli sijoitus.
Aina uskotaan, että oma missihistoria on se syy, miksi kisojen katsomista harrastan. Ikään kuin fiilistelisin omia menestymisiäni. Mutta ei, kyllä mä tiirailin näitä antaumuksella ja paljon ennen omaa aikaani, ja olin ihan yhtä analyyttinen jo silloin. Kyllähän ihmiset seuraavat sellaisia kisoja muutenkin, mihin eivät itse millään tavalla liity. Tuskin kaikkien formula- ja lätkäinto perustuu vaan siihen, että on itse joskus ollut mukana. Toki, ei sovi unohtaa sitä faktaa, että myös koulutan yksittäisiä kisailijoita muun työn ohessa, eli liittyy myös työhön.
Olen useasti ollut niin kypsä koko missimaailmaan Suomessa kirjoitettujen juttujen ja väärien uutisointien takia, että olen hetkellisesti irtautunut koko hommasta. Faktavirheet ärsyttävät näissäkin jutuissa aivan suunnattomasti, ja mielestäni se kertoo aina osaksi arvostuksen puutteesta. Usein ovat Miss Suomi-finalistien esittelykuvat päin seiniä, ja tapahtumien kuvissa nimet ja henkilöt eivät täsmää. Viimeksi loppuvuodesta Suomen mediassa kerrottiin erään kipailun voittajasta Miss Maailmana, vaikka koko kisa ei ollut vielä alkanutkaan. Kyse oli Miss Earth-kisan voittajasta, mutta toki maa ja maailma, nehän voivat mennä sekaisin.
Vuosi pari oman “kultavuoteni” eli 1996 jälkeen, edettiin kehityksessä siihen, että netistä pystyi katsomaan ehdokkaiden kuvia. Tulostin näitä kuvia vertailua varten maailman hitaimmalla tulostimella ja ravasin ostamassa väripatruunoita. Sitten tein omat analyysini, ja odotin innolla mitä lisäkuvia media on saanut julkaistavaksi.
Olen seurannut vuosikymmenien varrella mitä erikoisempia ja pienempiä kisoja pitkin maailmaa, sen jälkeen kun siitä tuli netin kautta mahdollista. Isot kisat pitää aina katsoa ajallaan, eli silloin valvotaan. Kaikkia kisoja en todellakaan katso, mutta niin paljon kuin ehdin, ja vaikka sitten viiveellä.
On mielenkiintoista, kun on nähnyt jonkun kisaajan jo vuosia aiemmin, ja on pystynyt seuraamaan tämän matkaa ja kehitystä eri vaiheiden ja kisojen kautta.
Toisissa kisoissa olen hyvin samoilla linjoilla siitä mitä haetaan, toisissa menee veikkaukset aina yhtä paljon vihkoon. Mun listat ovatkin toki aina niitä mun mielipiteitä, suosikkejani. En siis sinänsä yritä arvata lopputulosta vaan teen omaa listaani. Lopputulosta olisi mahdoton koittaa arvata, koska vaikka meillä on nykyään kuvat, videot ja somet, siitä puuttuu vielä kaikki livenä tapahtuva, joka tekee tästä etäältä arvostelusta lähes turhaa. Eikä koskaan sovi unohtaa tuomaristoa, koska se mikä agenda heillä milloinkin on, sillä on iso vaikutus. Ja se agenda kun ei näy ulospäin. Mutta viihdettä se on näinkin.
Kuvien perusteella suosikkien valitseminen on kaikista huonoin vaihtoehto. Kuvat ovat usein niin fotoshopattuja, ettei ihmistä tunnista lainkaan samaksi livekuvassa, ja tällaisia tapauksia meiltä löytyy kyllä Suomestakin. Sinne omiin kuvafeedeihin laitetaan vain siitä tietystä kulmasta otettuja kuvia, vain sillä parhaalla ilmeellä, ja harjataan ja silotellaan kaikki uurteet ja epätasaisuudet pois. Oma hauskuutensa on se vaihe, kun näkee kisailijoita ensi kertaa yhdessä ja rinnakkain, silloin paljastuvat todelliset mittasuhteet, koot, ja kuka säteilee ja erottuu joukosta, kuka ei. Yllätyksiä on aina, ja niistä tykkään.
Videot ja haastattelut ovat aina hyviä, niissä näkee miten ihminen hymyilee, puhuu, elehtii, ja miltä hän kuulostaa. Myös asiasisällöstä ja itsensä ilmaisemisesta pääsee kärryille videolla paremmin kuin lukemalla kirjoitettua infotekstiä. Onneksi videomatskua löytyy jokaisesta kisaajasta niin paljon nykyään, että mikäli on intohimoinen kisojen harrastaja ja analysoija, niin keinot kyllä löytyvät jo aika pitkälle tulkita kunkin ehdokkaan mahdollisuuksia, tai ainakin niitä omia mieltymyksiä.
Asia, joka jaksaa ihmetyttää aina, on se miten kauneuskilpailukulttuuria Suomessa dissataan. Tällä en tarkoita yksittäisen Miss Suomi-kisan dissaamista, vaan ihan maailmanlaajuisesti kaikkien kilpailujen. Joku haluaa ihastella erilaisia koirarotuja päivässä tuntikaupalla, jopa jalostaa niitä, ja on niitä muitakin kauneuskilpailuihin verrattavia skaboja jopa kameleilla. Ja sielläkin yritetään huijata botoksilla.
Maailmalla kauneuskilpailut ovat suuri bisnes, kilpailuissa käyneitä arvostetaan, ja monissa maissa kaikki haluavat olla niissä jotenkin mukana. Toisissa maissa kilpailut ovat yksi tavoitelluimmista reiteistä nuorille naisille päästä pois köyhistä oloista ja parantaa elämänlaatuaan, ja samalla erittäin arvostettu tie viihde-, muoti- ja kauneusmaailmaan. En osaa kuvitella, että lakimiehenä työskentelevän tuoreen Miss USA:n arvostus laskisi kenenkään kollegan silmissä siksi, että hän voitti itselleen tämän tittelin.
Sitten on tämä yksi vallitseva harhaluulo. Sanon nyt vielä kerran, että kauneuskilpailuilla ei ole MITÄÄN tekemistä normaalielämään liittyvän ulkonäön arvostelun kanssa, ei siis niinkuin mitään! Ne ovat kaksi täysin eri asiaa, joita ei tule sekoittaa. En hyväksy ulkonäön arvostelua enkä vertailua kilpailumaailman ja kauneusalan ulkopuolella. Kukin saa olla juuri mitä on, ja toivottavasti tuntee olevansa upea. Mutta silloin kun kisataan jostakin “erityistaidosta”, tässä kohtaa kauneudesta, ja etsitään “lajinsa kauneinta ja parasta yksilöä”, silloin arvostelu ja arviointi kuuluu lajiin, eikä siitä voi vetää hernettä nenään.
Se, että on mukana kauneuskilpailuissa, ei tee ihmisestä pinnallista. Jos sattuu vielä olemaan hyvä siinä, ei se tarkoita, että olisi muussa elämässä yhtään parempi kuin kuka muu, tai luulisi olevansa.
Missivuosi 2019 on ollut mielenkiintoinen. Tälle vuodelle on osunut ainakin kolme tittelin menetystä, syitä ovat olleet ainakin raskaus, sekä humalassa videolla oksentelu. Viime vuonna Miss Kolumbia ehti “olla vallassa” vain pari kuukautta, kun valittiin jo uusi. Nämä kaksi edustivatkin jonkin aikaa yhdessä, erikoinen kuvio sekin.
Yhtä paljon kun on kisoja, on “vääriä voittajia” ja niitä jotka olisi pitänyt sijoittaa paremmin. Never ending game. Jos haluaa päästä politiikkaakin pahempaan väittelyyn, voi huvikseen käydä joskus erinäisillä missisivustoilla lukemassa eri keskusteluketjuja. Aivan horroria, aivan kuten kaikissa fanitusasioissa.
Torstaina kisattiin Miss USA:n kruunusta. Miss World ja Miss USA on mulle ne jossa mielipiteeni poikkeaa aina eniten lopputuloksesta. Toisin kuin Suomessa, USA:n ehdokkailla on jo Miss Teen USA kisassa (jossa ikähaarukka on 14-19 v) omia yrityksiä ja hyväntekeväisyyssäätiöitä jne. Miss USA-ehdokkaat, eli osavaltioiden voittajat olivat nytkin lääkäreitä, lakimiehiä, Olympiatason kilpaurheilijoita, armeijan spesialisteja ja ties mitä. Sen lisäksi he tekivät muita töitä ja paljon hyväntekeväisyyttä. Koulutus ja muut teot painavat tuolla paljon, ja onhan siellä myös ehdokkailla millä päteä.
Voittaja oli nyt 28v, lakimies ja muotibloggaaja, musta, erittäin treenattu nainen, jonka afro jatkui alaselkään asti kuin Diana Rossilla. Hän on kolmas musta voittaja neljän vuoden sisään. Pari päivää aiemmin valittiin Miss Teen USA, musta ja ison afron omaava hänkin, ja toinen musta Miss Teen USA putkeen. Myös hallitseva Miss America ja Miss United States ovat molemmat mustia, eli Jenkeissä hallitsevat tällä hetkellä mustat naiset, ja tämä asetelma on historiassa ensimmäinen laatuaan.
Tämän vuoden puhutuin ehdokas oli Miss Georgia, “real life barbie” jolla on viisi samannäköistä siskoa. Siskojen vuoroa odotellessa siis.
Nyt tämän kisan ratkettua ja vallitsevan “ihannelookin ” selvittyä, ovat innokkaimmat kaavailleet heti tulevaksi Miss Panamaksi naista, jolla sattuu olemaan yhtäläisyys tähän voittajaan, tai no, ainakin se suuri afro. Näinpä näin. Mutta onneksi vuoden kisakausi on vasta alkanut, niin paljon ehtii tapahtua vielä, ja käänteitä ja kohuja riittää!