Yksityisyys on aliarvostettua

Tervetuloa Lolan maailmaan! Tässä uudessa blogissani kerron teille valikoituja paloja elämästäni, sekä ajatuksiani tärkeistä aiheista. Kerron täällä myös mahdollisista ja toivottavista tulevaisuudenssa tapahtuvista matkoistani, sekä kaikesta kauneuteen, tyyliin sekä julkisen ihmisen elämään liittyvästä. Silloin tällöin myös te pääsette vaikuttamaan blogin aiheeseen. Tervetuloa mukaan!

Miksi kaikki pitää jakaa?

Nykymaailmassa yksityisyys on aliarvostettua. Some on tuonut alustan, jolla jokainen saa äänensä kuuluviin. Sen avulla voi myös jakaa elämästään valikoituja asioita, tai vaikka kaiken. Some avasi ovet niin tunnettujen kuin tuntemattomienkin ihmisten koteihin.

Olet varmasti törmännyt kauniisiin lavastettuihin ja aseteltuihin postauksiin, joissa kerrotaan milloin parisuhdestatuksen muutoksesta, ja milloin raskaudesta. Yllättävän monet julkaisevat avoimissa profiileissaan niinkin yksityisiä asioita kuin ultraäänikuvia. Yksi sun toinen on myös kuvannut itsensä sairasvuoteella. 

Jossain kohtaa ajattelin olevani vain vanhanaikainen, ja perustelin ilmiötä sillä, että uusi sukupolvi nyt vain on syntynyt erilaiseen ja avoimempaan maailmaan. Mutta tämä ilmiö näkyy kuitenkin monen ikäisillä ihmisillä, joten se siitä perustelusta.

Aina silloin tällöin muutama julkisuuden henkilö kertoo havahtuneensa siihen, että on laittanut koko elämänsä someen. Some määrittelee kaikkea tekemistä, myös sitä itse elämää. Asiat on vaan pakko jakaa. 

Julkisuus on yliarvostettua

Julkisuutta ei osata pelätä, vaan sinne halutaan hinnalla millä hyvänsä, seurauksia ajattelematta. Moni kuuluttaa ääneen, että kaikki julkisuus on hyvää; Ihan sama mitä puhutaan, kunhan puhutaan! Ei. Vaikka kohu voikin tuoda seuraajia, niin negatiivinen julkisuus ei ole koskaan hyvää. Moni oivaltaa asian vasta massiivisen myrskyn jälkeen, ja joku ei silloinkaan. Itse en koskaan voisi vaihtaa arvokkuutta huomioon. Näkyvyyden vuoksi ei kannata uhrata arvojaan eikä kunniaansa.

Julkisuus pelotti itseäni aikanaan niin paljon, että koko MIss Suomi-kisoihin osallistumiseni meinasi jäädä tästä syystä väliin. Vastaanotto kun ei tulisi olemaan lämmin ensimmäiselle tummaihoiselle kilpailijalle. Kaikkien näiden vuosien jälkeen suhtaudun edelleen varauksella julkisuuteen. Julkisuutta pitää pelätä, sitä ei voi koskaan hallita, vaikka joskus hetkellisesti niin saattaa luulla.

Uudet säännöt

Olen aina uskonut siihen, että on oltava kahdet kasvot; Yhdet julkisuudelle, ja toiset niille lähimmille ihmisille. Julkisuus ja todellinen elämä on aina pidettävä erillään toisistaan.

Vaikka näin olen aina onnistuneesti tehnytkin, kuitenkin kuusi vuotta sitten vedin uudet rajat omaan toimintaani. Menneisyyteen jäivät parisuhdehaastattelut, yhteiskuvat perheenjäsenten kanssa, sekä yksityisasioista ja suhdekuvioista avoimesti kertominen. 

Olen keskittynyt puhumaan aiheista, jotka liittyvät työhön tai muihin tärkeisiin asioihin ja teemoihin, joiden puolesta olen puhunut koko urani ajan, kuten kaikenlainen suvaitsevaisuus.  

Joitakin asioita sivuan ja kommentoin jonkin verran, mutta raja on vedetty ja siinä on pysytty.

Yksityisyyden arvo

Yksityisyyttään osaa arvostaa kunnolla vasta kun sen on joskus menettänyt. Itse olen ollut julkisuudessa 18-vuotiaasta, ja aikuisiällä kokematta ovat jääneet monet asiat, joita ikäiseni ovat tehneet. Joitain asioita olen jättänyt tekemättä juuri julkisuuden vuoksi.

En käy uimahalleissa, enkä monissa muissakaan paikoissa, joissa en ole valmis keskustelemaan ja poseeraamaan mahdollisissa yhteiskuvissa. Uimahallien, kuntosalien ja kylpylöiden suihkutiloissa tällaisia hetkiä on tullut monia, ja ne ovat aina olleet kiusallisia. Suomi on pieni maa, mutta kohdallani julkisuus ei ole koskaan ollut pientä.

Koti ja perhe

Kotini on minun, ja vain minun. En ole koskaan suostunut esittelemään oikeaa kotiani, en tuomaan tv-ohjelmaa tai lehtikuvaajia kotiani kuvaamaan. Olisi pelottava ajatus avata ovet omaan täysin yksityiseen paikkaansa. Myöskään lapseni eivät näy minun somessani tai esiinny julkisissa tapahtumissa kanssani. Vaikka äitinsä on tunnettu henkilö, ei lapsia tarvitse altistaa julkisuudelle.

Rakkauselämä

Se kiinnostavin kaikesta. Lähes viisi vuotta parisuhdetta takana ja olen pitänyt sen täysin poissa julkisuudesta. Moni on ihmetellyt, kuinka se on mahdollista. Helposti. Se onnistuu kun ei jaa yhteiskuvia somessa, eikä käy yhdessä poseeramassa kameroille julkisissa tilaisuuksissa. Asiaa helpottaa myös se, ettei suhteen toinen osapuoli ole julkisuuden henkilö.

Moni ei tiedä edelleenkään, että seurustelen, koska ei näe kuvia tai lehtijuttuja asiasta. Olen vastannut kärsivällisesti treffipyyntöihin ja uteluihin mahdollisesta sinkkuudestani kaikki nämä vuodet. Olen kertonut olevani onnellisesti parisuhteessa, vaikkei suhde näy somessa tai mediassa. Vaikka jokin asia ei näy somessa, se ei tarkoita etteikö sitä olisi.

Ja vielä lopuksi

Mitä enemmän muut avaavat elämäänsä ja asioitaan muille, itse kuljen täysin toiseen suuntaan. Ennen kauhisteltiin kun joku luki luvatta päiväkirjaa, nykyään jaetaan päiväkirjan tavoin kaikki tuntemukset ja tapahtumat netissä, ja lähes suututaan, kun niitä ei lueta. Näin ne asiat muuttuvat!

Minä en kuulu niihin ihmisiin, jotka tekevät kiiltokuvamaisen postauksen yksityiselämänsä kaikista käänteistä ja uutisista someen. Kun aikanaan isoja asioita kohdallani tapahtui, ei edes ollut somea. Nyt on, mutta ajatus ei silti ole muuttunut.

Moni uskoo, että kaikki asiat pitää kertoa avoimesti itse, sillä ne vuotavat jostain kuitenkin. Tämä pätee etenkin julkisuuden henkilöihin.

Päätin vuosi sitten testata asian, sillä myös omia asioitani on uran alkutaipaleella vuotanut mediaan paljon. Testi todisti kuitenkin toisin, sillä onnistuin kuin onnistuinkin vuoden päivät salaamaan kihlautumisen miesystäväni kanssa. Mikäli siis haluaa pitää jonkin asian yksityisenä, se onnistuu kyllä.

Kiitos kun luit blogini, toivottavasti luet toistekin!