Jos mahdollista, valitse huolellisesti työsi, äläkä polta itseäsi loppuun. Helpommin sanottu kuin tehty?
Viime viikkoina olen törmännyt moniin keskusteluihin uupumisesta. Mainitsin eilen varovaisesti omassa somepäivityksessäni, että suunnitellun mökkiviikonlopun aikana levon sijaan ajatukset palailivat rauhallisessa ympäristössä vähän väliä töihin. Uusia ajatuksia ja vastauksia kysymyksiin nousi kuin sieniä sateella. Tämä tarkoitti sitä, että myös meilit viuhuivat muutamaan otteeseen, vaikka suunnitelma oli ihan toinen.
Meinasin kirjoittaa kuvaan, että kyllä, osaan irtautua töistä, enkä uuvuta itseäni, jotta varoitteluja liiasta työnteosta ja rentoutumisen puutteesta ei tulisi. En kirjoittanut. Ne eivät olleet pointti postauksessa, vaan kuvassa olin selkä kameraan päin ja aasinsilta selän kääntämisestä työlle viikonlopuksi syntyi tasan siitä.
Sain kuitenkin runsaasti viestejä levon ja hyvinvoinnin tärkeydestä. Sain lukea myös tarinoita usean eri seuraajan omasta taistelusta suorituspaineiden alla aina työuupumukseen asti. Yhtäkkiä olinkin tahtomattani mukana keskusteluissa, joissa jouduin puolustamaan omaa jaksamistani. Tämä siksi, koska olin maininnut ajatelleeni työtä mökkiviikonloppuna.
Työ ja lepo
Minulla ei ole koskaan edes ollut työtä, joka rajautuisi arkipäiviin. Toisinaan viikonloput ovat yhtä työntäyteisiä tai jopa työläämpiä kuin arkipäivät, koska tapahtumat ja tv-tuotannot pyörivät myös viikonloppuisin.
Yksityisyrittäjä elää työasioita pohtien lähes joka päivä. Vaikka ei fyysisesti olisikaan töissä, on ainakin itselleni ominaista bongailla työhön vaikuttavia asioita ympäriltäni jatkuvasti. Myös vastauksia pitkään mietityttäneisiin kysymyksiin voi saada juuri sillä hetkellä kun dippaa itsensä toistamiseen kylmään järviveteen. Työt seuraavat aina kotiin, ja joskus myös mökille.
Olen omien aikataulujeni ja oman jaksamiseni herra. Pystyn matkan edetessä tarvittaessa muuttamaan kalenteriani jaksamisen ja halun mukaan, ja siirtelemään tapaamisia tai kuvauspäiviä. Toki tapahtumia ja tv-ohjelmia ei voi siirrellä, mutta lähes kaikkea muuta voi. Kalenterissani on aina olemassa vapaapäiviä, mutta mikäli niille ei juuri siinä kohtaa ole polttavaa tarvetta, saatan siirtää niitä myöhemmälle, kun tarvetta on. Nautin eniten yrittäjyydessä juuri tästä, että omia aikataulujaan saa muokata juuri sen mukaan, mitä milloinkin kokee tarvitsevansa ja haluavansa. Tässä on mahdollisuus kuunnella itseään jatkuvasti.
Monen mielestä tärkeimmät työkaluni ovat olleet matkan varrella kasvoni ja vartaloni, mutta itse sanoisin, että tärkeimmät työkaluni ovat aina olleet asenne ja mieli. Molemmista täytyy osata huolehtia.
Projektit tulevat ja menevät
Projektit ovat yksi iso osa minun työtäni. Tv-projektin ollessa käynnissä kuvausten osalta, elän lähes täysin kuplassa. Tv-maailmassa päivät venyvät usein, koska tarvittavan materiaalin saaminen ei aina katso kelloa. Tällaisiin projekteihin on aina latauduttu ja valmistauduttu, eikä muutama viikko tuotantoa hengittäen ja eläen tunnu jaksamisessa. Usein sitä on vain surullinen, kun mieluisa projekti kaikessa tiiviissä tekemisessään lähestyy loppua.
Mietitäänpä sitten vaikka esiintyjänä olla mukana Selviytyjissä. Ei siinä ole vapaapäiviä. Selviytyminen ja juonittelu on käynnissä kellon ympäri koko kuukauden ajan, vaikka kamerat välillä sammuisivatkin. Ei kuvausten välillä käydä virkistäytymässä hotelleissa, jotta jaksettaisiin taas esittää selviytymistä muutama päivä, eikä pidetä vapaapäiviä vain, koska tänään ei huvita. Siellä selviydytään aidosti ja joka tavalla.
Minun matkani
Matkani ei ole todellakaan ollut helppo, mutta se olisi voinut olla myös vaikeampi. Asenteeni työhön on aina ollut kohdallaan ja jokainen työ on ollut hoidettava niin, että se poikii seuraavan. Tällaista on freelancerin työ silloin, kun tuote on minä itse ja minun tekemiseni. Työt tehdään aina täysillä. Vaikka yksityiselämässä ja taustalla olisi mikä show, työ ei koskaan ole paikka, johon tuodaan kodin tai oman elämän ongelmia.
Monia aloja ja asioita olen kokeillut, koska olen halunnut ja on ollut mahdollisuus. Huonoilta ja kuormittavilta jutuilta on katkottu siivet nopeasti, jos ne eivät ole sopineet yhtälöön tai ovat haitanneet muuta tekemistä.
Lapset eivät ole vaikeuttaneet uraani, mutta ovat vaikuttaneet siihen kyllä. Olen tehnyt tietoisesti erilaisia valintoja kuin jos olisin ollut lapseton. Kyseessä on sillon sekä lasten että minun hyvinvointini huomiointi ja molemmat yhdessä vaikuttavat paletin toimivuuteen. Näin nelikymppisenä lasten ollessa jo isompia, koen mahdolliseksi lähteä toteuttamaan työllistävämpiä ja pidempiäkin työprojekteja, joihin ennen en antanut itselleni lupaa.
Uupumisen vaara ilmassa
Olen ylpeä itsestäni, etten ole koskaan palanut loppuun.
Silloin, kun teen työtä josta nautin, ei liiallisen stressaamisen vaaraa ole. Jos näen merkit mielialan muutoksesta, osaan ottaa tarvittavan tauon, tyhjentää mieleni ja hypätä aivan muuhun maailmaan. Tästäkin syystä olen aina tehnyt monia täysin erilaisia töitä, jotka pitävät paletin kiinnostavana ja tuovat eri asioita kokonaiskuvaan ja toistensa vastapainoksi.
Muutamaan otteeseen yritys, jolla olen ollut pidemmällä sopimuksella töissä, on ollut työilmapiiriltään hirveä. Jos ei vietä aikaa tällaisessa yrityksessä päivittäin, vaan tekee sen kautta satunnaisia keikkoja, kestää huononkin ilmapiirin, koska se on hetkittäistä. Mutta jos tällaisessa yrityksessä viettää aikaa päivittäin, on asia toisin. Muutamia tällaisia on ollut matkan varrella. Toisessa vietin aikaa vain silloin tällöin ja toisessa olin läsnä jatkuvasti. Jälkimmäisestä me samaan aikaan siellä olleet työntekijät lähdimme yksitellen pois, toiset enemmän ja toiset vähemmän sairaana.
Minulla stressi näkyy niin, että olen jatkuvasti kipeä. Niin olin myös tuon kahden vuoden aikana, jonka tuota päivittäistä huonoa ympäristöä annoin itseni kestää. Hoidin itse yrityksen tapahtumissa päällekkäin viittä tai useampaa pestiä, eikä tuuraajaa koko comboon ollut olemassakaan. Työstäni nautin, mutta ilmapiiri oli hirveä. Kun lopulta lähdin pois, ei sairasteluja ole juurikaan näkynyt. Olen ollut pääosin terve kaikki vuodet lähtöni jälkeen.
Lepoa, unta ja omaa aikaa
En ole elämässäni vielä kohdannut univaikeuksia. Vaikka mikä olisi mullin mallin, uneeni se ei koskaan vaikuta. Herään aamuisin hyväntuulisena ja täynnä intoa, enkä malta odottaa, mitä kaikkea päivä tuo tullessaan. Olen niin aamuihminen kuin voi olla. Aamut ovat minulle ehdottomasti parasta ja tehokkainta aikaa vuorokaudesta.
Levosta puhuttaessa moni mainitsee meditoinnin tai päiväunet. Kumpaakaan en itse harrasta, sillä keinoni rentoutua ja latautua ovat toiset. Se on sitä kuuluisaa omaa ja myös yksityistä aikaa, johon sisältyy erilaisia minulle toimivia asioita. Jokaisen kannattaakin kuunnella itseään ja etsiä ne asiat, jotka toimivat juuri itselle. Me olemme erilaisia ja samat asiat eivät toimi kaikille ihmisille.
Motivaatiolauseet
Minun reseptini jaksamiseen piilee ehdottomasti siinä, että toisin kuin monet väittävät, niin minä ihan oikeasti saan tehdä sellaisia töitä, joista nautin. Pyrin nautintoihin ja onnellisuuteen elämän joka saralla, ja koska työ on niin iso osa elämääni, on myös sen oltava sellaisia projekteja, joista nautin.
Vaikka teen toisinaan todella paljon töitä, en silti koskaan suorita, enkä vaadi itseltäni liikaa. Tunnen rajani, enkä koe suorituspaineita, vaan uskallan myös epäonnistua ja olla hetkittäin olematta se supernainen, joksi minua usein kuvaillaan. En ole superihminen, vaan tunnen rajani ja osaan ja uskallan sanoa myös ei. Elämässäni on myös paljon vapaata ja rentoutta, vaikkei se somessa ja lehtihaastatteluissa aina näy.
En kauheasti pidä aforismien ja motivaatiolauseiden viljelystä ja niiden kautta puhumisesta. Muutamissa kuitenkin piilee totuuksia myös minusta ja tavastani elää ja työskennellä.
Päätänkin tämän blogin itseeni osuviin lausahduksiin:
Love what you do, do what you love, attitude is everything, enjoy life ja because I can!
Hyvää alkanutta viikkoa!