Sinkkupäiväkirjat

Myönnän, että itseäni kiinnostavat ystävieni deittiseikkailut ja ihmissuhde-elämän käänteet todella paljon. Tuntemattomien eivät niinkään, vaikka utelias luonne olenkin. Työn puolesta kiinnostaa jos sattuu olemaan vaikkapa rakkausreality työn alla, ja silloin pureudutaankin asiaan joka solulla.

Julkkisten ihmissuhdekuviot tuntuvat kiinnostavan kaikkia ja tauotta. Vaikka jokaisen suhde-epäilyyn viittaavan uutisen kommenttikentässä onkin suurin osa kommenteista tyyliä ”No ei voisi vähempää kiinnostaa!”, niin kuitenkin on kiinnostanut niin paljon, että on pitänyt käydä avautumassa kommenttiosioon tai erilliseen keskusteluketjuun siitä, miten ei kiinnosta sitten niin yhtään!

Mulla on takana kohta 1,5 vuotta sinkkuelämää. Se on itselleni pisin aika sinkkuna, ja se on ollut oikein hyvää ja onnellista aikaa. Mitä olen havainnut tänä aikana? Itsestäni paljonkin, mutta entäpä muista? Yleisimpiä olettamuksia ja asioita, joita edelleen jatkuvasti kuulen itsestäni ja ihmisistä yleensä, ovat seuraavat:

1. “Tunnettu henkilö haluaa tapailla vain toista tunnettua henkilöä”. Väärin. En ole tapaillut ketään tunnettua henkilöä julkisen statuksen takia. Vain kerran ylipäätään tunnettua henkilöä, mutten paria tapaamista enempää. Usein toisen henkilön julkisuus on minulle enemmänkin turn off, enkä halua yhtään lisää julkisuutta enää jonkun toisen kautta.
2. “Tunnettua naista kiinnostaa vain menestynyt ja varakas mies”. Väärin. En ole koskaan tapaillut ihmistä ammatillisen statuksen tai mahdollisen varakkuuden takia. Suhdehuhuja olen itsestäni kuullut tällaisiin yhtälöihin liittyen, mutta mitään perää niissä ei ole ollut. Useimmiten sellainen ulospäin huokuva menestys ja varakkuus ovat nekin olleet itselleni turn off. Mitä olen ja mistä tulen, ne vaikuttavat tähän isosti. Olen tunnettu ja ylpeäkin siitä, että olen halunnut tutustua aivan toisenlaisiin ihmisiin kuin mitä ihmiset ovat minusta olettaneet.
3. “Sinkkuus on surullista, onnetonta ja ei toivottu tila”. Väärin. Sinkkuelämässä on mielestäni huomattavasti vähemmän esimerkiksi surua kuin parisuhde-elämässä, jossa omiin tunteisiin vaikuttaa paljolti myös toisen ihmisen tekeminen. Sinkkuelämässä ei pääse, eikä joudu sellaiseen tilaan, jossa toisen henkilön tekeminen vaikuttaa sinuun syvemmällä tasolla. Mutta kyse on siitä miten asioita ajattelee. Onnetonta? Ei toivottu tila? Ei minulle, jollekin varmasti. Sinkkuus voi olla näitä, jos kokee ettei ole onnellinen elämässään itsensä kanssa, yksin, ja kokee epätoivoa ja pakottavaa tarvetta kumppanin löytämisestä.
4. “Erot ovat epäonnistumisia.” Väärin. Erot ovat parhaimmillaan onnistumisia. Ne voivat olla kaikille osapuolille mahdollisuus mennä eteenpäin, kehittyä, löytää itsensä, tehdä muutos ja ennen kaikkia olla taas yhtä oppia viisaampia. Päätöksen tekeminen sen suhteen, että jokin ei toimi tai ole enää korjattavissa, on aina iso mutta myös usein lopulta hyvä asia. Erot ovat kuitenkin aina surullisia ja rankkoja. Niissä on aina paljon luopumista, kun jokin matka loppuu. Edessä on monesti myös yksin oloa ja itsetutkiskelua, asioita jotka ovat monelle pelottavia. Ihmissuhteissa ollaan nykyään liian usein aivan muista syistä kuin aidosta rakkaudesta, onnellisuudesta ja aidosta halusta, mutta erota ei silti haluta tai uskalleta, vaikka joskus se olisi molemmille parempi.
5. “Sinussa on jokin vika, kun et pysty pitämään yllä parisuhteita.” Väärin. Pystyn kyllä, kaikki parisuhteeni ovat olleet aika pitkiä. Olen kuitenkin usein havahtunut siihen, etten voi tai halua olla enää suhteessa. Tilanne ei ole enää ollut hyväksi minulle, eikä välttämättä sillä toisellekaan. Tiedostan oman toistuvan kaavani tähän astisissa ihmissuhteissa. Se on seurannut suhteesta toiseen, vaikka muilta osin sitä on ihmisenä kehittynytkin. Liika kiltteys ja toisen miellyttäminen ovat aina johtaneet kohdallani huonoihin lopputuloksiin.
6. “Kaikki sinkut etsivät ja haluavat kumppania.” Väärin. Eivät kaikki etsi, eivätkä välttämättä edes halua kumppania. Etenkään näin yli nelikymppisenä naisena joka ei aio, eikä edes voi enää saada omia lapsia, eikä hae muutenkaan uusintaa lapsiperheen arjesta, moni voi itseni lailla olla enemmän kuin tyytyväinen nykytilanteeseen. Voi myös olla monia muita syitä sille etteivät kaikki halua kumppania.
7. “Sinussa on jokin vika kun et löydä kumppania.” Väärin. En koe että kenessäkään olisi vikaa. Kaikki eivät sovi kaikille, ja hyvä niin. Ihmissuhteet ovat haastavia, eikä sellaiseen kuulukaan hypätä tuosta vain kenen vain kanssa. Ei ole helppoa löytää ihminen, jonka kanssa haluaa syvän ihmissuhteen, jossa ajatukset, toiminnat ja tunteet kohtaavat. Ja toistan, eivät kaikki halua ihmissuhteisiin. Niiden mukana tulee kaiken positiivisen mukana myös paljon negatiiviseksi luettavia asioita. Mutta jos kokee aidoksi ongelmaksi ettei millään löydä kumppania, on hyvä tarkastella asiaa realistisesti joka suunnalta. Nämä ovat vaikeita asioita.
8. “Kaikki ihmiset tavoittelevat miehen ja naisen välistä heterosuhdetta johon kuuluvat lapset ja asuntolaina.” Höpö höpö. Jokainen tavoitelkoon juuri sellaista tapaa elää, jonka kokee itselleen sopivimmaksi, sukupuolista, seksuaalisista suuntautumisista, lapsista ja suhteen sisäisten ihmisten lukumääristä riippumatta. Kenenkään tapaa elää ja rakastaa ei tulisi tuomita, vaikka se olisikin itselleen täysin vierasta. Ei kannata tässäkään kohtaa olettaa mitä muut ihmiset haluavat.
9. “Kyllä sinä vielä jonkun löydät”. Kun ei etsi, niin ei tarvitse löytää. Uusia kiinnostavia ihmisiä löytyy kyllä koko ajan.
10. “Antaisit mahdollisuuden, minä ainakin kohtelisin sinua kuin prinsessaa.” En ehkä halua tulla kohdelluksi prinsessana, enkä ehkä halua antaa mahdollisuutta kaikille sitä haluaville.

Sinkkuna oleminen ei ole sama kuin yksinäisyys

Olen sanonut useasti ääneen, etten kaipaa parisuhdetta. En ikävöi sellaiseen, en ole riippuvainen sellaisesta, enkä koe tarvitsevani sellaista. Yksin oleminen on ollut puhtaasti oma valintani, ja se on itseni kannalta joka tavalla ollut nyt se paras ja tervein vaihtoehto. 

Se että on sinkku, ei kuitenkaan ole automaattisesti sama asia kuin se, että eläisi elämäänsä ilman läheisyyttä ja muita parisuhteisiin liitettäviä asioita. Ihania ihmisiä voi silti olla lähellä, joskus jopa enemmän kuin parisuhteiden aikaan. Sinkkuus ei myöskään tarkoita automaattisesti yksinäisyyttä, joillekin yksin olo on hyvinkin vapauttava ja toivottu tila.

Elämässäni on ihania ihmisiä, erilaisia ihmissuhteita, läheisyyttä ja vapautta. Yksinäisyyttä en koe, sillä olen ihminen, joka tarvitsee paljon aikaa yksin. Se minkälaiset ihmissuhdekuviot ovat elämässäni minulle tällä hetkellä luontaisia ja toimivia ja palvelevat kaikkia osapuolia, se onkin sitten eri asia se. 

Olen hyvin tietoinen siitä, mitä itselleni parisuhteissa tapahtuu. Tunnistan nykyään jo hyvin nopeasti, jopa ihastumisvaiheessa ensimmäiset merkit siitä, miten alan toimia ja asioita ajatella. Syy tähän ei aina todellakaan ole ollut toisessa osapuolessa, vaan tämä on tapahtunut aina ihan kumppanista riippumatta. Niin kauan kuin toistan itse samaa kaavaa, on vähän hassua edes miettiä minkään ihmissuhteen viemistä seuraavalle tasolle. Olenkin sanonut ääneen etteivät parisuhteet välttämättä oikein sovi minulle, monestakaan syystä, vaikka valtaosan elämästäni olenkin niissä viettänyt. Ja uskomatonta mutta totta, tämänkin ääneen sanomisesta ovat jotkut täysin tuntemattomat ulkopuoliset onnistuneet pahoittamaan mielensä.

Ihastu, rakastu ja rakasta! 

Kun aikanaan mietin tätä vuotta 2023, en tehnyt lupausta pysyä poissa parisuhteista kuten tein viime vuonna, jolloin olin täysin ehdoton asian suhteen. Tähän vuoteen liittyvällä listallani yksi kohta kuului “rakasta, rakastu ja ihastu”. En siis välttämättä aio taistella ihan kaikin maailman asein vastaan, jos jokin tuntuu liian hyvältä kortilta jätettäväksi katsomatta. Mutta todella varovainen aion olla, koska tunnen itseni hyvin.

Rakastan ihastumisen tunnetta. Sitä on niin montaa tasoa, ja ihastunut voi olla helposti useaankin ihmiseen samanaikaisesti. Rakastuminen onkin sitten jo huumaavaa, vakavaa ja riskialtista, ja viimeistään siinä vaiheessa tulee mukaan tietynlaisia sivuvaikutuksia, joista en ihan hirveästi pidä. 

Se kuuluisa sokeus, putkinäkö, pelko luottamuksen ja ihmisen menettämisestä, miellyttäminen ja niin monet erilaiset tunnekuohut, ne ovat kaikki sellaisia asioita, joita olen koittanut viime aikoina välttää. Ovi on ollut avoinna vain sen verran, että jos sattuu osumaan liian kiinnostava henkilö kohdalle, niin voihan sitä lähteä niin halutessaan ihan vähän ja todella varovasti tutustumaan.

Olen tämän sinkkujakson aikana ollut ihastunut pariinkin otteeseen. Ja kuten sanottua, ihastuminen on ihanaa, aina kunnes. Tavannut olen monia ihmisiä erilaisissa yhteyksissä, ja jotkut näistä ihmissuhteista ovat kestäneet vain hetken, jotkut pidempään. Se, mikä niiden määritelmä on kulloinkin ollut, ja millaiseksi ne ovat ehkä muuttuneet, on vain minun ja näiden henkilöiden välinen asia. Toiset ihmiset ovat jääneet elämään, toiset poistuneet, sillä kaiken ei ole tarkoituskaan kehittyä yhtä tai kahta tapaamista pidemmälle.

Vaikka muussa elämässä olenkin vahva ja itsevarma, syvemmällä tasolla olevat ihmissuhteet, niissä en todellakaan ole. Oma menneisyyteni niin isättömyyteen, jatkuviin pettymyksiin, luottamuspulaan, etniseen taustaani, julkisuuteen ja suhdekokemuksiini liittyen ovat tehneet minusta ihmissuhteissa äärimmäisen varovaisen, ja koen monesti huomattavasti turvallisemmaksi ja paremmaksi olla yksin.

Julkkiksen sinkkuus ihmetyttää

Kuulen usein, että miksi ihmeessä olet Tinderissä? Kyllä varmasti ottajia olisi muutenkin. Olisi kyllä, mutta en ole kaikkien otettavissa. En todellakaan tapaa ketä vaan joka on minusta kiinnostunut, vaan minä haluan olla itsekin kiinnostunut.

Julkkisnaisille tipahtelee ihailuja, kehuja, kosintoja, erinäisiä pyyntöjä ja ehdotuksia joka päivä useita eri kanavia pitkin. Ne eivät minun kohdallani ainakaan ole koskaan johtaneet yhtään mihinkään. Kyllä, seuraa saisi joka suunnasta, mutta mitä haluaa itse, on tärkeää. Haluan tosissani itse kiinnostua ihmisestä, jonka edes voisin ajatella joskus tapaavani. En käytä aikaani muuhun.

En koe olevani erikoisempi kuin joku muu, mutta julkkisten kohdalla asiat vain ovat usein mutkikkaampia. Jos joku realistisesti ajattelee tekevänsä vaikutuksen tunnettuun ihmiseen erinäisissä viestikanavissa, pitää hiukan osata ajatella mitä siellä jo muutenkin tapahtuu. Pitää nähdä massa, jos haluaa tosissaan erottua siitä. Livekohtaaminen tai vaikkapa deittisovellus ovat itselleni huomattavasti toimivampi väylä kiinnostumiseen, kuin lukuisat yksipuoliset yhteydenotot somessa yai sähköpostissa.

Deittikulttuuri

Löydän yllättävän usein itseni vastaamasta kysymyksiin deittisovelluksista. Olen puhunut avoimesti olevani sellaisissa, ja julkkiksena minulta uskalletaan kysyä asiasta. Niissä olemiselle on moniakin hyviä syitä. Olen puolustellut niitä paljon, ja antanut joskus myös kysyville joitakin neuvoja. En kuitenkaan koe olevani oikea ihminen antamaan neuvoja, sillä lähtökohtani kaikkeen tapailuun on aivan eri kuin valtaosalla.

Olen itse muutamassakin eri sovelluksessa, koska miksi ei? Vaikka en varsinaisesti etsi mitään, en silti koe näitä myöskään pelinä kuten monet. En koskaan leikkisi ihmissuhdeasioilla ja rakkaudella. Mutta uudet ihmiset kiinnostavat, ja tällainen katseilta piilossa oleva yhteys on monelle helpompi ja mieluisampi tapa tutustua.

Avoimuus ja suoruus ilman pelejä ja leikkejä ovat omasta mielestäni ainoa hyvä tapa toimia, siihen pyrin itsekin. En silti sano, että aina onnistuisin, ja etten olisi toiminut joskus niin, että jollekin on saattanut jäädä monta kysymysmerkkiä ilmaan.

Jokainen tiedostaa, että nykymaailmassa yhä useampi juttelee / tapailee yhä useamman kanssa samaan aikaan. Se ei kuitenkaan ole asia, joka pitää läväyttää suoraan toisen naamalle. Hyvät käytöstavat ja hienotunteisuus toimivat kaikkialla elämässä, niin myös deittailussa.

Uusiin ihmisiin tutustuessa voi ihmisten suusta päästä joskus aika suuriakin sammakoita. Olen todella tarkkaileva luonne ja hyvä aistimaan energioita ja tunnelmia. Vaikka asiaa ei huomaisi ihan siinä hetkessä, saattaa jääkausi iskeä päälle puoleltani nopeastikin. Silloin tutustuminen ja avoimuuteni loppuu kuin seinään. Olen niin vahvasti tunneihminen, että teen siirtojani elämässä täysin tunnepohjalta ja nopeasti, niin hyvässä kuin pahassa.

Suhteiden sisältö ja seksi

Olen todella hämmentynyt nykymaailmasta, jossa halutaan jakaa ja kertoa aivan kaikki. Ne intiimeimmätkin asiat kuulutetaan ja oma koti ja makuuhuone kuvataan edestä, takaa, sivulta, ja näin jokainen voi luoda mielikuvan siitä missä ja mitä, ja mahdollisesti myös miten ja kenen kanssa asioita tapahtuu. Ahdistavaa.

Läheisimmät ystäväni tietävät tarpeeksi seikkailuistani ja käänteistäni ihmissuhderintamalla. He tietävät ja tunnistavat myös tietyt ihmistyypit, jotka saavat pääni kääntymään ja minut sekoilemaan sanoissani. Mutta eivät hekään silti tiedä kaikkea. 

Vaikkei minulla olisi lapsia, en silti ikinä puhuisi mistään seksiin liittyvistä asioista julkisesti. En päivityksissäni, podcasteissa, blogissani tai missään muuallakaan kertoisi omia kokemuksiani ja mieltymyksiäni. Pyörittelen silmiäni joka kerta, kun joku kertoo julkisesti mieliasennoistaan ja kokemuksistaan. En halua edes kuvitella tilannetta, jossa lapseni tai hänen ystävänsä, saati sitten tuntemattomat voisivat googlata asioita seksielämästäni. Siinä on yksi iso raja, jota en ylitä.

Tämäkin raja on ollut monen vaikea ymmärtää, koska jos esittelee alusvaatteita työkseen, se jo pelkästään usein liitetään seksiin.

Kiitän usein sitä, että olen ysärijulkkis, ja missi joka on tupsahti julkisuuteen hyvin konservatiivisen Eino Makusen aikaan, aikana jolloin ei ollut hyväksyttävää, eikä edes mahdollisuutta jakaa niin paljon asioita itsestään kuin nykyään. 

Seksi on minulle kaikkea muuta kuin tabu, mutta se on täysin yksityistä, eikä aiheen tiimoilta kannata lähettää minulle yhden yhtä keskustelukutsua mihinkään ohjelmaan tai haastatteluun. 

Viihdeohjelmat

Tiedän olevani haluttu tyyppi milloin mitäkin teemaa kantaviin ohjelmiin. Pyynnöt ovat ymmärrettäviä, teen aika ajoin castingia ohjelmiin itsekin, ja luonnollisesti hyvää sisältöä tuottavia ihmisiä halutaan niihin mukaan. Sisältöä tulisikin, keskustelua ja puheenaiheita syntyisi kun olisin mukana, ja mikä parasta, tulisi niitä vahvoja tunnereaktioita, kun ihmiset rakastaisivat ja vihaisivat. Sitähän tv-ohjelmat parhaimmillaan tekevät, aiheuttavat tunteita ja puheenaiheita, samalla kun viihdyttävät ja nostavat esiin erinäisiä asioita.

Vuoden sisään olen saanut kutsun muutamaankin eri deittiohjelmaan. Tv-alan ihmiset kyllä tietävät, että olen alalla vain töissä, en esiintymässä muuta kuin juontajan roolissa, mutta kutsuja tulee silti. En ole lähdössä leikkimään, en kilpailemaan, enkä varsinkaan deittailemaan. Näille kutsuille olen lähinnä naureskellut, mutta ymmärrän hyvin miksi joku näistä mahdollisuuksista innostuu. Mutta minä olen täysin väärä ihminen näihin. Toki fiilistelin juuri yhtenä päivänä, että sellainen oman elämän Sinkkuillallinen olisi kyllä aivan mahtava formaatti toteutettavaksi vaikka parin kuukauden ajan, mutta ei televisiossa eikä muiden nähtävillä sekään, ihan vain omassa elämässä. 

Ai miksi en lähde näihin? Koska en etsi mitään. Enkä lähtökohtaisesti halua tavata kuin ihmisiä, joista itse kiinnostun. Enkä haluaisi ikinä tavata ketään uutta ihmistä muiden katseiden alla. Tästäkään syystä en tapaile ihmisiä julkisilla paikoilla. En myöskään halua sanallakaan purkaa fiiliksiäni ihmisistä kameroille, enkä avata sitä ovea, josta pääsee tirkistelemään millä tavalla deittailen, miten ihmisiin tutustun ja mitä heidän kanssaan keskustelen. 

Yksityisyys

Yksityisyys on yksi selkeä syy miksi olen jättänyt lähtemättä urani aikana moniin ohjelmiin ja juttuihin mukaan. Siksi olisikin absurdia ajatella minua kuvattavana vaikka kotonani, näyttämässä arkeani, puhuvan lapsistani, tekemässä kaikkia niitä asioita, joita muutenkaan en julkisuudessa tee. Kun on viimeiset kahdeksan vuotta tehnyt työtä sen eteen, että on saanut takaisin ja samalla ensimmäistä kertaa aikuiselämässä itselleen jonkinlaisen yksityisyyden, voi olla aivan varma että sitä työtä en heitä hukkaan.  

En jaa kodistani kuvissa kuin valkoista seinää, ja mahdollisesti parveketta. Kevään aikana olen jo pariin otteeseen joutunut painokkaasti kertomaan että kotiini ei tule yksikään toimittaja, vaikka täällä sisällä ei kuvattaisikaan mitään. Sitä ei voi perustella edes sillä, että se olisi minulle nyt jalkasaikulla ollessani helpompaa, ettei tarvitsisi liikkua mihinkään. Ei on ei.

Kotini on yksityinen paikkani, ja sinne eivät myöskään satunnaiset tuttavuudet ja deittikumppanit pääse, joten minun taloni edustalta on turha yrittää bongata kuhinaa. 

(Kuva Lumoamo)