Omaa aikaa

Olin jo lapsuudessa se tyyppi, joka leikki paljon yksin. Tämä tapahtui sekä olosuhteiden pakosta, että omasta halusta. Mulla oli jo sillon paljon tekemistä ja projekteja joista muut eivät tienneet, eikä tylsää ollut koskaan. Olin se joka pelasi lautapelejä yksin neljällä tai useammalla eri pelaajalla kerrallaan, noudattaen jokaisen kohdalla erilaista pelitapaa. Kuulostaa muuten yllättävän paljon mun nykyiseltä tavalta tehdä töitä.

Olen elämässä isoimmat ongelmani käynyt aina läpi yksin, itseni ja oman päiväkirjani kanssa. Oma aika on ollut parasta asioiden käsittelyyn ja palautumiseen, ja se on ollut todella hankala muiden ymmärtää etenkin parisuhteissa. 

Syy pahaan oloon

Mä voin elämässä huonosti oikeastaan vain silloin kun en saa tarpeeksi omaa aikaa. Ja se näkyy kilometrien päähän. Voin tehdä helposti järjettömiä tuntimääriä töitä, nukkua tosi vähän, eikä siinä ole koskaan mitään ongelmaa. Työmäärä ja aikataulut eivät ole koskaan ne minuun vaikuttavat asiat.

Mutta, muut ihmiset. Jos en saa olla missään välissä tarpeeksi yksin, olipa se sitten vapaa-ajalla tai työn yhteydessä, silloin hermot ovat kireällä jatkuvasti.

Missivuosi oli yksi tällainen. Silloin aikataulut eivät olleet miltään osin omissa käsissä, ei saanut päättää milloin ja mihin menee. Käskyt ja aikataulut tulivat muilta tahoilta, oikeastaan kolmelta eri taholta, joita kaikkia koitin kilvan miellyttää, luonnollisesti oman hyvinvointini kustannuksella. Muistan eräätkin kuvaukset joissa olin kirjaimellisesti räjähtämäisilläni. Toki se johtui myös kuvausten ja jutun aiheesta sekä missivuoden paineista.

Silloin oltiin jokainen päivä ihmisten keskellä ja mediassa, eri tahoja kilvan miellyttäen, jatkuvissa ihmiskontakteissa, ja täysin ilman omaa aikaa.

Yrittäjyys on unelmatila

Omassa yrittäjän roolissani on se ihanuus, että saan itse valita mitä projekteja otan vastaan, ja mitä en. Voin itse suunnitella tekemiseni, ja näen ennalta, minkä kokonaisuuden tulen jaksamaan helposti, ja mihin väliin tarvitsen enemmän omaa aikaa tai taukoa. Hoidan myös kaikki asiani itse, kukaan ei koske aikatauluihini eikä kalenteriini, ei seuraa minua kuvaajan tai assarin roolissa, eikä toden totta tee valintoja puolestani.

Osa töistäni on sidottu isompien produktioiden aikatauluihin, enkä tietenkään silloin voi päättää omia aikataulujani esim tv-kuvausten ollessa käynnissä. Tiedostan kuitenkin ennalta hyvin kuvausten rytmit ja oman ajan mahdollisuudet, ja siitä syystä osaan varautua niihin hyvin. Tuolloin vähennän kaikkea muuta tekemistä siltä ajalta.

Aikanaan lähtiessäni Selviytyjiin kilpailijaksi, mietin tätä oma aika-kuviota paljon. Jaksaisinko 30+ päivää 24/7 mahdollisesti triggeröivienkin ihmisten lähellä oloa? Yllättävän hyvin jaksoin, toki se oli myös osa koko kisaa, johon voitto ja itsensä testaaminen mielessä mukaan lähdinkin. Merelle pystyi pakenemaan hyvin, toki se nähtiin aina pelillisinä liikkeinä ja siten, etten viihdy muiden seurassa ja haluan pois. 

Ihmissuhteet

Lähes kaikissa parisuhteissa tarvettani yksinoloon on ollut vaikea käsittää. Se on aina koettu negatiivisena niin, että joko seurassa, eli heissä itsessään on mielestäni vikaa, kyseinen seura ei vaan kiinnosta, tai on tehty jotain väärin ja olen suuttunut. Toki usein myös se, että olen itse vain pahalla tuulella ja mulla on jokin oman elämän ongelma meneillään, ovat olleet yleisiä tulkintoja tälle. 

Ei ole ollut montaa ihmistä, jotka ovat ymmärtäneet tarpeeni yksinoloon, ja sen, etten kertakaikkiaan aina pysty enkä myöskään aidosti halua lähteä mukaan tapaamisiin, illanviettoihin enkä muuallekaan, vaan valitsen sen sijaan olla päiviä täysin yksin ilman seuraa ja kontakteja. Nykyään näitä ymmärtäviä ystäviä onneksi läheltä löytyy, he ymmärtävät sen sijaan että loukkaantuisivat.

Työni on hyvin sosiaalista, ja sisäinen introverttini huutaa omaa tilaa ja aikaa pois ihmisten läheltä. Julkisuus on tehnyt minusta vielä itsekkäämmän tämän asian suhteen, joidenkin mielestä jopa erakon. Näin päättelevät eivät ymmärrä minun kokemuksiani, eivätkä sitä, mitä nuorena alkanut julkisuus on elämääni tuonut. Se miten ja minkälaisina mahdollisina taisteluinakin se näkyy arjessa, yleisillä paikoilla ja pitkin elämää, sitä ei moni osaa ajatella. En ole kiinnostunut esiintymään enkä antamaan haastatteluja vapaa-ajalla, ja monesti juuri uusien ihmisten tapaamiset muuttuvat tällaisiksi tilanteiksi. Niistä tilanteista haluan nopeasti pois. 

Olen toki itsekin kokenut lapsuudessa ja nuorena vaiheita, jolloin olen ollut hieman riippuvainen ystävän tai kumppanin läsnäolosta ja seurasta. Vaikka lähes kaiken teenkin mielelläni yksin, en pidä menemisestä yksin joihinkin tilaisuuksiin tai ravintoloihin, en Suomessa. 

Ulkomailla taas seikkailen hyvin mielelläni juuri yksin aivan kaikkialla. Odotan aina innolla satunnaisia ja aitoja kohtaamisia, mitä reissut milloinkin heittävät eteen. 

Yhteinen matka ja elämä 

Rakastan nykyään matkustaa yksin. Ei koskaan mieti kaveria lomareissuille, koska sen jälkeen tiedän kokevani edelleen tarvetta olla yksin, olipa ystävä kuinka ihana vaan. Rakastan matkustaa yksin, ajella yksin, ja muutenkin viettää aikaani yksin. En ole se joka pyytää autoon matkaseuraa, tai ehdottaa kimppakyytejä. Oma aika, oma auto, oma koti, kaikki kullanarvoisia latautumiseen ja palautumiseen.

Yhteen aikaan ollessani usein useampia päiviä kerrallaan töissä Helsingissä, punkkailin aina hyvän ystäväni luona. Nykyään koen sen mahdottomaksi vaihtoehdoksi jo pitkien päivien ja ajanjaksojen pituuden vuoksi, ja olenkin siirtynyt tapaan vuokrata asunto Helsingistä aina pidempien projektien ajaksi. Silloin oma aika on taattu.

Tänä vuonna kävin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tilanteessa, jolloin paha olo alkoi olla päivittäin läsnä. Se oli aikaa, jolloin oma aika oli todella kortilla, sitä ei ollut kolmeen viikkoon lainkaan. Se johtui työhön liittyvästä asumisjärjestelystä, joka oli ennakkoon tiedossa. Toki myönnän virheeni, en nimittäin osannut tällä kertaa jostain syystä yhtään varautua siihen, kuinka haasteellista se lopulta olisi kaikkine ulkopuolisine yllättävine tekijöineen. Niin ihana kuin itse projekti olikin, oli se sen verran raskas kokemus itselleni henkisesti, että en halua kokea samaa samassa muodossa uudestaan.

Omassa elämässäni olen asunut yksin nyt yli 7 vuotta, toki myös lapset ovat asuneet kanssani tietyin viikoin ja aikavälein. Se, että asuisin joskus vielä jonkun toisen aikuisen ihmisen kanssa samassa asunnossa, tuntuu tällä hetkellä todella kaukaiselta ja mahdottomaltakin ajatukselta. 

Viimeisin lähes kuuden vuoden parisuhde ei sekään sisältänyt yhdessä asumista. Vaikka kuinka joku ihminen olisi miten ihana, en silti koe halua ja tahtoa siihen, että joku toinen asuisi välttämättä kanssani 24/7. Saati sitten työn yhteydessä joku itselle täysin vieras ihminen, ja ei aina se ihan maailman ihanin. 

Oma hyvinvointi edellä

Nämä ovat näitä elämän suuria valintoja. Kuten monta kertaa aiemminkin, olen tehnyt elämässä valintoja ja lähtenyt pois tilanteista jotka eivät tee minulle hyvää. Ja yllättävää kyllä, siitä on tullut itselle nykyään todella helppoa. 

Oma mieli, oma hyvinvointi, oma jaksaminen ja elämästä nauttiminen menevät kaiken edelle. Kun joku asia tai tilanne ei tunnu hyvältä tai mukavalta, siihen on tehtävä muutos tai asiasta hankkiudutaan eroon. 

Ihmettelen tätä ihmisten loputonta tarvetta parittaa ja nähdä itseni milloin kenenkin enemmän tai vähemmän tunnetun ihmisen kanssa. Ylipäätään se ulkopuolisten ihmisten minuun kohdistuva pakkomielle milloin mistäkin, ja nyt viime aikoina tästä omituisesta “rakkauden löytymisestä”, siitä, että voisin olla aidosti onnellinen vain parisuhteessa ja rakastuneena, se on jotenkin täysin käsittämätöntä.

Käsittämätöntä on myös se, ettei vaivauduta ajattelemaan, mitä minä itse mahdan haluta elämältäni ja mahdollisilta ihmissuhteiltani. Eikä mietitä lainkaan sitä, minkälainen kumppani, jos kumppania lainkaan, olisi unelma itselleni. 

Elämäni on nyt sen näköistä nyt, mitä olen todella pitkään halunnut sen olevan, ja se on menossa koko ajan enemmän ja enemmän juuri oikeaan suuntaan. Omaa aikaa on tarpeeksi ja elämään mahtuu paljon mielenkiintoista työtä ja tekemistä, ja paljon ihania ihmisiä, paljon onnellisuutta.

Ihanaa sunnuntaita kaikille, ja muistattehan että elämään mahtuu monenlaisia unelmia, meillä kaikilla ne eivät ole samat.