Missi, julkkis ja nainen. Siinä jo kolme sanaa, jotka antavat oikeuden vaatia ihmiseltä vaikka ja mitä. Samat sanat oikeuttavat jostain syystä myös heittelemään mitä tahansa kommentteja ja syyttelemään useasti tekemisistä ja asioista ilman mitään perusteita.
Useimmiten omalla kohdallani se pahin vaatiminen keskittyy ulkonäköön. Ulkonäköä on aina helpointa arvostella ja siihen pystyy jokainen. Ulkonäköön on niin helppo kajota.
En toteuta toiveita
Nykyään negatiivisissa vaatimuksissa toivotaan kropan esittelyn lopettamista, laihduttamista ja muutenkin paluuta 18-vuotiaan missin ja kilpaurheilijan kroppaan. Jotkut toki toivovat myös, että esittelisin muotojani vielä enemmän, ja mielellään ihan privaateilla maksullisilla sivustoilla. Keep dreaming.
Ikävä tuottaa pettymys, en esittele itseäni, se ei ole kuvieni tarkoitus milloinkaan. Kuvani ovat aina työhöni liittyviä. En aio koskaan tuottaa mitään tiettyä paljastavampaa kuvamateriaalia jonkun toiveesta, en edes rahaa vastaan. En aio myöskään yhdenkään ihmisen toiveesta ja kehoituksesta muuttaa ulkonäössäni mitään. Vain minä päätän, miltä näytän.
Nuorempana mulle toitotettiin erilaisuudestani. Se on helppo ymmärtää, mutta se ei koskaan varsinaisesti ollut tavoitteeni, minä nyt vain olin sitä. Samaan aikaan, kun yksi valittaa ja turhautuu ulkoisen olemukseni muutoksiin, toinen karjuu inboxiin, että voitko please uudistua! Jokainen ymmärtää, että ihmisten palautteet eivät aina kulje ihan synkassa, eikä niissä ole välttämättä mitään oikeaa totuutta.
En koskaan kerro kaikkea
Olen aina ihmetellyt sitä, että nykymaailmassa moni haluaa jakaa somessa aivan kaiken itsestään. Osa tekee sitä saadakseen huomiota ja osa muista syistä. Mutta miten ihmeessä oletetaan, että juuri minä tekisin niin? Ihmiset tekevät oletuksia sen tiedon perusteella, mitä näkevät ja eivät näe, niin tässäkin asiassa.
En ole avioeroni jälkeen esitellyt uutta miesystävääni somessa tai mediassa. En ole puhunut tai postannut hänestä ja meistä, joten edelleen oletetaan, että häntä ei ole edes olemassa. Tämän näkee myös jatkuvissa treffipyyntöjen määrissä.
Samanlaisia oletuksia tehdään myös muista asioista. Jos ei kuvaa someen urheilusuorituksiaan, ei niitä ole. Jos kuvaa someen joitakin tiettyjä ruokia, ne ovat silloin se ainoa, mitä syöt. Ja se vanhin ja hauskin, jos poseeraat somekuvassa uikkareissa tai alusvaatteissa, se on kutsu kommentoimaan vartaloasi – tai vielä pahempaa, kutsu johonkin kanssakäymiseen.
Olen kaksi kertaa elämässäni kertonut mediassa jostakin omaa kehoa kohdanneesta operaatiosta. Toinen oli omasta aloitteesta, toinen ei. Näiden jälkeen en ole kertonut mitään terveyteen liittyvää, ja silloin yleisö olettaa myös tietävänsä täysin, missä mennään. Saan jatkuvasti vihjailuja kilpirauhasen vajaatoiminnasta, jonka tarkkasilmäiset seuraajat aina olevinaan havaitsevat joistain kuvistani. Sanon olevinaan, koska en kärsi kyseisestä vaivasta, siitäkään.
Eräs seuraaja tivasi minulta aikanaan tietoa, että jos sairastuisin rintasyöpään, kai kertoisin siitä medialle? Hänellä oli kysymyksensä taustalla myös se, että kertoisinhan myös, jos vaikka sitten rinnoilleni tapahtuisi muutoksia. Aivan, oletettava julkkiksen velvoite, kertoa kaikki ja kaikesta. Niin kauan kuin ei jostain muutoksesta tai tapahtumasta kerro ääneen, oletetaan vanhempaan tietoon perustuen, ettei sellaisiakaan ole.
En ole koskaan tehnyt yhden yhtä postausta edes muuttuneesta hiustyylistäni. Toki se on tainnut muuttua viimeksi silloin, kun somea ei juurikaan vielä ollut. Mikäli muutan joskus isosti hiustyyliäni, otan taas uuden tatuoinnin tai käyn lääketieteellisissä operaatioissa, se tuskin on luettavissa mistään. On erikoinen oletus, että kaikesta kerrotaan.
Uusi ura!
Yritin laskea, montako kertaa olen ”uudistunut” sekä ammatillisesti että ulkonäöllisesti 25-vuotisen julkisen urani aikana. Monta.
Ammattia en ole varsinaisesti koskaan vaihtanut, olen aina ollut viihde-, kauneus- ja muotialan freelancer-yrittäjä. Mutta olen aina tehnyt montaa asiaa samanaikaisesti, joka hämmentää useimpia. Multitasking on ilmiö, jonka olen havainnut pelottavan monia, eikä haluta hyväksyä, että joku tekee monia eri töitä, kun itsellä voi olla vaikeuksia sen yhdenkin kanssa. Tässä on kuitenkin kysymys ihmistyypeistä ja alasta, ei paremmuudesta tai huonommuudesta. Omalla alallani ei ole koskaan edes ollut mahdollisuutta tehdä vain yhtä roolia ja yhtä asiaa, vaan jatkuva uudistuminen on ollut jopa lähes pakollista pysyäkseen alalla näin monta vuotta.
Jokainen uusi roolini on osattu mediassa uutisoida kokonaan uutena työnä ja uranvaihdoksena, vaikkei se sitä ole todellisuudessa ollut. Paljon huvittavia väärinkäsityksiä on osunut näihin uutisointeihin muutenkin, koska tekemisiäni on ollut jostain syystä aina kovin vaikea hahmottaa.
Jos haluaa katsoa kuviota tarkkaan, niin olen hypännyt tanssijasta malliksi, missiksi ja juontajaksi. Seuraavaksi hyppy oli näyttelijänrooleihin teatteriin ja elokuvaan, radioon, kiinteistönvälitykseen, ryhmäliikuntaohjaajaksi, urheiluseurojen tapahtumien vakiotyöläiseksi, tanssiryhmien koordinaattoriksi, yhteyspäälliköksi, Karibialle risteilyemännäksi ja matkaoppaaksi, mallitoimiston kilpailukoordinaattoriksi, missikouluttajaksi ja bloggaajaksi. Viimeisimpänä oli siirtyminen tv-maailmassa kameran edestä kameran toiselle puolelle tuotantojen maailmaan. Tälläkin hetkellä olen tekemässä itselle jo tuttua tv-tuotannon hommaa ja vieläpä tutussa tuotannossa, mutta tälläkin kertaa rooli sisältää taas paljon uuden opettelua. Jatkuvaa uudistumista, uuden oppimista ja osaamisen laajentamista.
Jokaista ”uranvaihdostani” on seurannut useampi lehtijuttu. Milloinkaan kyse ei ole ollut siirtymisestä tai varsinaisesta muutoksesta, ainoastaan yhdestä lisäroolista. Mutta kun joku haluaa sanoa minulle, etten uudistu, hän ei juurikaan tiedä, mistä puhuu. Jo pelkästään mallina olen ollut nuorisovaatteille, aikuisten vaatteille ja nyttemmin vielä samoille tunnetuille firmoille eri kokoisten naisten malliston vaatteille. Sekin on uudistumista, että voi mallina edustaa samaa yritystä sen eri kehitysvaiheissa ja lanseerauksissa. Enemmän minua pelottaisi juuttua tekemään ikuisesti samoja asioita.
Olet jumittunut missilookkiin!
Ulkonäöllisesti minussa toden totta ovat muuttuneet monet asiat. On muuttunut muoto ja koko, ja ovat tulleet tatuoinnit. Toisille on edelleen täysin mahdotonta hyväksyä näistä mitään, koska joidenkin mielikuvissa olen edelleen se lähes teini 18-vuotias tuore missi, jonka pitäisi näyttää aina ja ikuisesti samalta kuin silloin.
Törmäsin kerran kommenttiin, jossa valitettiin, että olen jumittunut missilookkiini. Kommentin aikaan minulla oli pidennykset hiuksissa ja useissa lehtijutuissa aina isoa loivaa kiharaa. Kun taas missinä olin tunnettu siitä, että minulla oli koko kisan ja lähes aina muutenkin hiukset kiinni, joka oli poikkeuksellista missipiireissä. Asia sai minut aikanaan epäilemään omia mahdollisuuksiani muiden upeakutristen naisten rinnalla.
Omasta lookistani kulki piireissä joitakin vuosia ilmiö nimeltä “Lola Odusoga-nuttura”, jota sekä omana että minun jälkeisinä vuosina kovasti kilpailuihin haluttiin. Joten ei, minä pitkässä loivassa kiharassa tukassa lehtien kansissa en ollut jumittunut missilookkiin. Tai jos olin, en kyllä ainakaan omaani.
Uudistun ja uudistun
Ikävä tuottaa pettymys epäilijöille, mutta kyllä, olen uudistunut monestikin ja monella saralla. Aion myös jatkossa uudistua, sillä jos haluaa tehdä pitkää uraa, uudistumista ja vahvaa osaamsta tarvitaan.
Ainoat asiat, jotka minussa eivät uudistu koskaan, ovat asiat, joiden puolesta haluan puhua ja taistella sekä asenne, jolla työtäni teen ja elämääni elän.
Seuraava muutos tuleekin sitten tämän blogin myötä. Lola O -blogi on tullut tiensä päähän. Mitä seuraavaksi? Siitä lisää myöhemmin muissa kanavissa.
Oikein hyvää viikonloppua ja kiitos, kun olette olleet matkassa!