Kuka määrittelee miten pukeudut ja ilmaiset itseäsi? Sinä itse, lähipiirisi, ystäväsi, trendit, muotimaailma ja vaateteollisuus? Pukeudutko niinkuin haluaisit, vai joudutko jatkuvasti tyytymään johonkin?
Erikokoisten mallien saapuminen katalogeihin, muotinäytöslavoille ja mainoskuviin on ollut monelle odotettu ja toivottu muutos, mutta osalle se aiheuttaa valtavaa ärsyyntymistä. Oletko koskaan miettinyt, minkälainen vaatekatalogin malli saa sinut inspiroitumaan? Minkälainen mallli saa sinut toteamaan, “wau, tuo asu näyttää hyvältä hänellä, ehkä siis minullakin!”
Mallimaailmassa kasvaneena olen katsonut tätä läheltä. Olen ollut lukuisissa katalogikuvauksissa, joissa on kuvattu milloin itselleni sopivia, milloin liian pieniä ja milloin liian suuria vaatteita. Osa istuu hyvin, osa vähän huonommin ja osalle tehdään monta kikka kolmosta kuvaustilanteessa, jotta kuvassa on haluttu lopputulos. Olen oppinut poseeraamaan yhtä vakuuttavasti myös täysin vääränkokoisissa ja -mallisissa vaatteissa.
Mutta kuka määrittelee sen, kenelle tehdään sopivia vaatteita? Kenelle suodaan mahdollisuus pukeutua haluamallaan tavalla ja ilmaista itseään? Keneltä taas tämä mahdollisuus evätään?
Muiden mielipide
Hyvin usein kuulemme paheksuvia kommentteja omasta tai jonkun toisen vartalosta ja ulkonäostä yleensä. Samaan aikaan kun kritisoidaan vaikkapa toisen laittautumista, mietitään, että voi kun itsekin voisi tai saisi laittautua tuolla tavoin ja se olisi muiden silmissä hyväksyttyä. Usein omat möröt ja epäonnistumiset, salaiset halut ja toiveet, sekä omat ja lähipiirin asettamat estot ovat kriittisyyden takana.
Olen monesti miettinyt, mitä se kertoo itsestä, jos joskus paheksuu jonkun toisen tapaa tai tekemistä jossakin asiassa. Kateus ei johda mihinkään positiiviseen, eikä se ole itseltä pois, jos joku toinen ilmaisee itseään haluamallaan tavalla, sen olen oppinut jo nuorena. Jos joku on upea, pyrin sanomaan sen hänelle odottamatta sen kummemmin mitään takaisin. Ainakin hän tällöin tietää miksi mahdollisesti tuijotan pitkään.
Näin viikolla työpäivän ohessa ravintolassa kaksi naista pukeutuneina upeisiin ja näyttäviin todellakin massasta poikkeaviin asuihin. Oli tylliä, hattua, höyhentä, korkoa ja kaikkea. Oma reaktioni oli vilpitön ”ihanaa, aivan mahtavaa!” Heissä huokui vapaus pukeutua juuri niin kuin he haluavat, ja vapaus olla mitä ovat. Ja he myös pystyivät siihen.
Kuitenkin on paljon tilanteita, jolloin mietin, että kuinka epäreilua, ettei kaikilla ole mahdollisuutta pukeutua johonkin tiettyyn tyyliin tai asuun niin halutessaan. Jotkut ihmiset jättävät jopa väliin tilaisuuksia, kun eivät löydä sopivaa tai oikean kokoista asua. Moni turhautuu jo pelkästään ajatuksesta, että pitää lähteä etsimään sopivaa ja mieleistään asua jonka haluaisi. Vastassa kun on hyvin usein vain pettymyksiä toisensa jälkeen. Tietysti tässä yhtälössä myös raha on asia erikseen, on luomuksia joiden hinta kohoaa pilviin, tai ainakin yli budjetin, mutta suurin ongelma on tarjonta itsessään.
Erilaisuus on mahdollisuus
Erilaisuus on rikkaus, ei haitta eikä rasite. Siksi en voi ymmärtää, että vielä 2021 tuntuu siltä, että muoti kuuluu vain tietyn kokoisille, mallisille, ja värisille. Kyllä, pieniä poikkeuksia tulee kuvaan mukaan hiljalleen, mutta pääosin monet joutuvat vain tyytymään ja jäämään monesta tyylistä ulkopuolelle. Mahdollisuudet itsensä ilmaisuun kapenevat sitä mukaan, mitä enemmän poikkeaa määritellystä vaateteollisuuden kohderyhmästä. Tämä on asia, joka ei vaikuta vain ulkonäköön, vaan se vaikuttaa koko ihmiseen mielialaa myöten.
Tunne siitä, että on hyväksytty ja tasavertainen osa yhteiskuntaa on erittäin tärkeä. Jos kasvaa maailmassa, jossa kaikki on aina mahdollista ihmisille ympärillä, mutta ei itselle, ei kokemus eletystä elämästä voi mitenkään olla yhtä positiivinen eikä ajatus tulevaisuudesta yhtä optimistinen. Itsensä tukahduttaminen ja tyytyminen on haitallista pitkässä juoksussa.
Olen käynyt viikon sisään todella paljon keskusteluja tästä aiheesta. Saan usein kuulla tarinoita siitä, kuinka joku vaate on päälläni upea, muttei se nyt jollekin toiselle sopisi. Joku taas ei mielestään ansaitse jotain hienoa asua. Miksi me uskomme niin helposti, että me ansaitsemme vähemmän kuin joku toinen? Miksi emme kaikki saisi kokea sitä glamouria, mitä muotimaailma tarjoaa huippumallien kokoisille ihmisille? Ihmettelen, miksi tyydymme niihin asetettuihin rajoihin, jotka kertovat sanomaa siitä, että kun on tietyn kokoinen, valittavana on vain nämä pari vaatetta ja mallia. Miksi?
Mä haluan vahvasti muutosta tähän asiaan. Se mitkä omat keinoni siihen ovat mun elämäni aikana, sen aika näyttää. Niin moni meistä on kokenut kehon ja ulkonäön lyttäämisen joko lähellä olevan ihmisen, tai jonkun toisen ihmisen puolelta. Kehonkuvan ongelmat ja se ettei koe olevansa tarpeeksi hyvä, oikean näköinen tai kokoinen, se on ongelma johon törmään omissa somen inbokseissani lähes päivittäin.
Samaan aikaan on ihanaa, että aikuiset ihmiset uskaltavat avautua minulle vaikeista asioista ja kokemuksistaan, mutta samaan aikaan on surullista kuulla, kuinka lähes jokaisen murskatun itsetunnon takana on joku lähellä vaikuttanut ihminen. Ja kaikki nämä negatiiviset tuntemukset muistuvat mieleen siinä kohtaa, kun katsoo itseään peilistä, tai miettii,mitä voisi laittaa päälle.
Mallien merkitys
Malli mallina ei aina ole hyvä, vaikka niin kuvitellaan. Mä olen saanut olla siinä kiitollisessa asemassa, että olen päässyt tekemään yhteistyötä myös yritysten kanssa, jotka eivät halua käyttää ammattimalleja, vaan käyttävät tavallisia ihmisiä. Mulle se on suuri asia, että minut lasketaan helposti samaistuttavaksi ja sitä kautta molempiin katergorioihin hyväksytyksi ihmiseksi, sekä malliksi, että tavalliseksi ihmiseksi. Mä haluan, ja koenkin olevani monellakin tapaa tavallinen ihminen, tai ainakin nykymaailmassa monelle samaistuttava. En nosta itseäni jalustalle, enkä koe ansaitsevani yhtään enempää tai hienompaa kuin joku toinen. Mainostamani tuotteet ja palvelut on tehty useimmiten juurikin kaikille meille ihmisille, eikä vain julkimoille ja muille staroille.
Mulla on eräs luottosuunnittelija, jota käytän jos haluan jonkin ihanan uniikin puvun vaikkapa johonkin työtilaisuuteen. Valitsen hänet kolmesta syystä. Ensiksi, koska myös hän vaikuttaa Turussa kuten minäkin, niin sovitukset ja muut asiat ovat logistisesti helppoja. Toiseksi, koska hän ymmärtää naiseuden päälle ja rakastan hänen tyyliään ja kädenjälkeään aina hänen upeista korseteistaan lähtien. Ja kolmanneksi tärkein asia, se, että hän ymmärtää, että naiset ovat kaiken kokoisia, ja kaiken mallisia. Hän tekee jokaisen liikkeeseensä saapuvan naisen näyttämään ja tuntemaan olonsa sanalla sanoen mielettömäksi. Hän ei todellakaan tee asuja vain tunnetuille ihmisille, mutta tiedän monella olevan sellainen harhaluulo. Hänenkin asiakkaita ovat juuri ne oikeat ja vähemmät tunnetut ihmiset, eli ihan kuka tahansa teistä ja meistä.
Jokainen meistä ansaitsee tulla muotimaailmassa kohdelluksi tasavertaisesti. Jokainen ansaitsee mahdollisuuden pukeutua upeasti niin juhlaan kuin arjenkin hetkiin, iästä, koosta, väristä, muodosta ja varallisuudesta riippumatta. Kyseessä on suuresti itsetuntoon ja ihmisten kohteluun liittyvä asia, jota ei useinkaan huomioida. Ihmisten täytyy saada ilmaista itseään, eikä joutua tukahduttamaan omaa minäänsä.
Hyvää sunnuntaita kaikille!
(Kuvat: Mustat asut Oh Enola ja Tallinn Dollls, vihreä/kyltainen asu Kisu Korsi )